viaton vuokko emosta maan
Nostaa päätä valkeaa
oi ootko nähnyt kauniimpaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Luontoa, konditoriaa, kirjoittamista, luovuutta, luonnonmagiaa.
Minä
Lukijat
Blogiarkisto
-
▼
2010
(18)
- ► heinäkuuta (1)
-
▼
toukokuuta
(14)
- Valmistumista
- Kun kevät saapuu hiljalleen
- Valmistujaismekko (ja muuta jännityksellistä)
- Eniten vituttaa kaikki
- Kesä!
- Kissojen kauneus
- Hyvää äitienpäivää!
- Kissa on selkärangaton eläin
- Kevään 2010 viimeisimpiä kirjoituskilpailuja
- Marsipaaniörriköiden maailmanvalloitus
- Kaatuvia apinoita, ruusuja ja räntää
- Tunnen kesän hiipivän
- Vanha blogi
- Ylioppilaslakkien valmistamista
Kuka minä olenkaan?
- Tuulenkuje
- 21-vuotias nainen kirjoittaa kun tuuli kääntää uuden sivun runokirjassa. Aurinko siivilöityy kirjansivuille ja kuu alleviivaa sanan, joka päivän sanaksi luettakoon. Aamuinen kaste valuu pisaroina alas kirjan selkämystä, ohittaa takakannen tekstin, mutta hypähtää sormen yli, siitä liukuu alas. Lintujen huudot muodostavat ytimen: elämä, kirjoittaminen, leipuri-kondiittorin työ, mystiikka. Anna toki lintusi vastata huutoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti