perjantai 14. toukokuuta 2010

Eniten vituttaa kaikki

...jonka ovat kirjoittaneet Pasa ja Atpo. Minulla ei kyseistä kirjaa ole, mutta kakkosversio löytyy. Pitäisi ostaa tuo ensimmäinenkin ja kolmas kirja, sillä kun noita "mistä vittuuntuu"- juttuja lukee, vitutus laskee mukavasti ja tulee hyvä olo. Vähän samaan tapaan kuin kuuntelee Jani Liimataisen (en muistaja artistinimeä) biisiä Voi vittu kun mua vituttaa.

Aloitetaan yöstä. En millään saanut unta, vaan ahdisti. Pääsin joskus viiden maissa nukkumaan kunhan olin ensin vehdannut tietokoneen, sängyn ja musiikin kanssa. Laitoin Bachia soimaan ja yritin ajatella kivoja asioita, joihin sitten nukahdin. Aamulla herään tekstiviestiin sekä siihen, kun vanhemmat möykkäävät siitä kun lähtevät maalle. Se on aina hirveää säätöä kun toinen vanhemmista on aamuvirkku ja toinen ei. Ja sitten pitää kerätä kaikki tuhannet tavarat, vaikka päiväreissuun ei tarvitsisi puoliakaan niistä. Mutta sellaisia ne vanhemmat ovat.

Sitten istuin tässä pyjamassani ja isä oli jättänyt olohuoneen sälekaihtimet vaakasuoraan, se pälli, ja sitten kuulen kuinka yksi ruma työmies hyrrää parvekkeen ulkopuolella sellaisella rumalla nostolaitteella ja huomaan, että hän aikoo taas jatkaa parvekeremonttia. Meille valettiin aikaisemmin lattiat ja laitettiin reunat. Mutta noita työmiehiä ei ole näkynyt pariin viikkoon, onko niillä jokin säävaraus?! Ja nyt ne sitten ilmestyivät lätkimään laastia parvekkeelle. Sinne olisi tulossa kaakelit. Saisivat luvan pitää kiirettä kun kukkiakin parvekkeelle olisi kiva laittaa kesäksi.

Nyt ei kuulu muutakin pieni piip-ääni, nukahtikohan se työmies sinne ylemmän kerroksen parvekkeelle? Vähän se tuossa äsken heilui, mutta nyt ei kuulu mitään. Yritin lievittää vitutusta pelaamalla Hopper- nimistä peliä, mutta mogattuani useamman kerran vittuunnuin lisää. Juuri näin.

"Vitutuksen määrä on aina vakio." Haistakaapa Pasa ja Atpo paska. :D Jos vituttaa muutenkin jo, niin jaksa mitään tuollaisia kuunnella. Ei ole mitenkään helpottavaa pohtia, että vitutus on ja pysyy aina jollakin tasolla. Se menee ehkä hetkeksi pois, mutta ajallaan se ilmaantuu jonakin toisena hetkenä. Tai sen voi siirtää välillisesti johonkin toiseen ihmiseen, mutta bumerangin tavoin se aina palaa. Tähän blogaukseen voisi liittää myös sellaisen nettisivun, jonne voi kirjoittaa mikä vituttaa. Lisävitutusta tuo se, että Googlen mukaan sivua ei voi näyttää. Hyvä.

Ei kommentteja: