Hyvää lithaa!

Tänään, 21.6, on sitten litha. Ja ihan pienenä muistutuksena itselleni, millainen sapatti se on: (ote Kate Westin kirjasta Wiccan käsikirja)

"Litha
21. kesäkuuta
Kesäpäivänseisaus

Kesäpäivänseisauksen aikaan päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään. Lithan aikaan Tammikuningas alkaa luovuttaa valtaansa takaisin Piikkapaatsamakuninkaalle, joka hallitsee vuoden vähenevää puolta. ---
Tähän aikaan vuodesta Jumalatar kantaa yhä Äidin viittaa, ja hänessä on vahva lupaus sadonkorjuusta. On tärkeää huomata, että siinä missä Jumalaa juhlitaan elämän, kuoleman ja jälleensyntymän kierron kautta, Jumalatar hallitsee näitä muutoksia. ---

Kesäpäivänseisaus on juhlan, mutta myös mietiskelyn aikaa. Aurinko on vahvimmillaan, mutta edessä on voimien väheneminen. Luonnollisesti tämä pätee vain toiseen pallonpuoliskoon, ja meidän keskikesämme on toisille keskitalvi."

Lithaan kuuluu siis auringon tervehtiminen, onhan päivä vuoden pisin. Itse valvoin osittain vahingossa viiteen (ja nukuinkin sitten yhteen), mutta ajattelin käydä vielä ulkona. Kirjassa ehdotettiin, että sapattia juhlistaakseen voisi käydä ulkona tutkimassa, kuinka luonnossa jotkin kukat kuolevat ja antavat näin tilaa uusille. Litha on siis tavallaan luopumista, mutta luopumisessa on myös syy aloittaa jotain vanhaa tehden sen uudeksi. Itse aloitin taas terveelliset elämäntavat, lounaaksi oli munakasta ja appelsiinimehua.

Lithahan on tavallaan kuin juhannus. Ennen muinoin tulia sytytettiin häätämään pahoja henkiä pois - kas kun juhannuksessa sytytetään myös tulia. Juhannushan on tavallaan sapatin kristillinen muoto. Itse vietän toki juhannustakin, juhlivathan muut sitä ja saa syyn pitää hauskaa ja tehdä juhannustaikoja. Kaivoon en tosin uskalla katsoa, kuitenkin minua tuijottaisi peikko. : )

Tänään on ollut aika pilvistä, mutta nyt aurinko näkyy pilkistävän hieman pilvien välistä. Ehkä tänään saattaisi illalla paistaa aurinko.